Kesä ja Buddhafield

Olin joskus kuullut Liladhilta, että Englannissa järjestetään kesäisin buddhalainen festivaali. Sen nimikin oli painunut mieleeni: Buddhafield. Festivaali, jossa meditoidaan, istutaan nuotiolla, osallistutaan seremonioihin ja tanssitaan. Festivaali, joka on päihteetön ja jossa tarjotaan vain kasvisruokaa. Viime kesänä toteutin haaveeni ja lähdin neljäksi päiväksi Buddhafield-festivaaleille. Festivaali oli kaikkea, mitä odotin, mutta se oli vielä paljon enemmän.

Pakkasin rinkkani. En tiennyt ketään, joka olisi osallistumassa festivaaleille, ja se teki lähdöstä vielä kutkuttavamman. Vaikeinta oli päättää, miten matkustaisin Englantiin, koska vältän ympäristösyistä lentämistä. Lopulta tein itseni kanssa kompromissin, jossa lensin Lontooseen, mutta paluumatkan taitoin junalla ja laivalla kotiin.

Matka Lontoosta Buddhafield-festivaalille kesti kaksi tuntia junalla. Lähin kaupunki on Taunton, josta matka jatkui minibussilla festivaaleille. Bussia kuljettanut vapaaehtoinen oli ollut pitkään itse mitrana. Hän sanoi minulle, että voit tehdä Buddhafieldista itsellesi melkein retriitinkaltaisen kokemuksen tai riehakkaan festivaalin - riippuen siitä, mitä haluat ja mitä valitset.

Kuinka kaunista!

Festivaalialue on rakennettu laajoille niityille, joiden välissä oli pieniä keitaita englantilaista lehtimetsää. Koko alueella ei ole ainuttakaan rakennusta: infopisteet, kahvilat ja tapahtumat sijaitsivat kaikki erikokoisissa teltoissa. Osallistujat yöpyivät omissa teltoissaan tai matkapakettiautoissaan. Kiertelin ensimmäisen päivän ihmeissäni festivaalialueella: Mikä runsaudensarvi! Kuinka kaunista täällä on! Kuinka ystävällisiä ihmisiä! Eri puolilta aluetta löytyi pieniä huolella valmisteltuja alttareita, hulmuavia rukouslippuja, ihanasti sisustettuja pikku telttakahviloita, kutsuvia nuotiopaikkoja ja riippukeinuja metsässä. Lapsia juoksi eri puolilla aluetta. Monet kulkivat ilman kenkiä, riisuin myös omani.

Buddhafieldillä on joka vuosi oma teemansa, jonka ympärille tapahtumat rakentuvat ja jolle luodaan rituaalit, musiikkia, runoutta ja taidetta. Buddhafieldin tämän vuoden teema oli "Uncovering The Jewel". 

Meditaatioita ja riehakasta Pujaa

Moni festivaalin järjestäjä ja vapaaehtoinen on aktiivinen Triratnassa, vihkimyskunnan jäseniä tai mitroja. Triratnan väki vastasi festivaaleilla yhteisten seremonioiden järjestämisestä, Puja-illoista, meditaatioista ja puheohjelmista Dharma Parlour -kylässä. Triratnan järjestämä osuus festivaalin ohjelmasta ei ollut todellakaan kaikki, mutta itse keskityin tähän ohjelmaan.

Tarjolla oli runsaasti ohjattuja mediaatioita, vasta-alkajista edistyneisiin. Otin osaa meditaatiokurssille, jonka aiheena oli "Meditating Trough The Elements". Kurssia pitivät Maitrijyoti ja Tejasvati. Kurssi kokoontui aina samaan aikaan samassa tapahtumateltassa. Viehättävää oli festivaaleilla myös se, että itsekseen meditoivia ihmisiä näki siellä ja täällä. Festivaaleilla tottui siihen, että saattoi luontevasti itsekin istua meditoimaan vain paikkaan, joka kutsui.

Neljänä iltana ohjelmassa oli Puja. Osallistuin yhtenä iltana Mamaki Pujaan ja toisena Pandhasambhava Pujaan. Pujat olivat todella vaikuttavia kokemuksia. Teltassa oli ehkä sata ihmistä. Alttari säkenöi, mantroja säestivät kymmenet soittajat, alttarille jonotettiin, mantrat eivät päättyneet. Myöhemmin juttelin London Buddhist Centerin aktiivien kanssa kokemuksestani. He kertoivat, että tällaisia Puja-iltoja on heidän keskuksessaan joka perjantai.

Inspiroivia puheita

Nautin festivaaleilla erittäin laajasta puhetarjonnasta, joka koostui puheista ja paneelikeskusteluista. Kävin kuuntelemassa muun muassa puheen aiheesta "Why I'm a Buddhist", jossa Sthanashraddha, Gambiradhi ja mitra Harriet valottivat omaa buddhalaista polkuaan ja keskustelivat aiheesta yhdessä. Toinen mieleenjäänyt puhe oli Shantigarbhan puhe, jonka aiheena oli "How the Buddha Spoke with Compassion", jossa hän kertoi viisi tarinaa Buddhan elämästä ja pohti Buddhan myötätuntoa niiden kautta.

Triratnan järjestämän ohjelman lisäksi kävin joka päivä joogassa, jota oli tarjolla kolmessa teltassa aamusta iltaan. Ja iltaisin tanssin sydämeni kyllyydestä! Hienoa oli kuitenkin se, että DJ:t lopettivät viimeistään kello 23.30, jonka jälkeen festivaaleille laskeutui hiljaisuus. Pimeässä heinäkuisessa yössä kuului sen jälkeen vain tuulen huminaa ja ehkä vain etäinen kitaran soitto nuotion ääreltä.

Mitä minulle jäi Buddhafieldista? Päällimmäisenä todella inspiroitunut ja kiitollinen olo. Olin saanut reilussa neljässä päivässä niin paljon, että minusta tuntui, että kokemusten, tunnelmien, puheiden ja käymieni keskustelujen sulatteluun tarvitaan paljon aikaa. Onneksi minulla oli edessä hidas kotimatka junalla ja laivalla, niin ehdin kirjoitella päiväkirjaa ja olla rauhassa ennen paluuta kotiin.

Olisi hienoa, jos Suomesta lähtisi jonain vuonna isompikin porukka yhdessä Buddhafieldiin! Ehkä ensi vuonna 2027?

Sinikka