Maailmanmeno ja mielenrauha
” Olen nähnyt sen, olen lukenut jotain siitä… enkä usko siihen.”
Donald Trump, Yhdysvaltojen presidentti,
Yhdysvaltojen kansallinen ympäristöarvio 2018
Ylläoleva sitaatti löytyy Peter Frankopanin kirjasta Maan ja taivaan välissä – ihmiskunnan ja ilmaston uusi historia. Mittavasta teoksesta jäi käteen ennen muuta se, että niin paljon kuin ihmiskunta on vuosituhansien ajan kokenut ja kerännyt tietoa, ymmärrys ei ole kasvanut samassa suhteessa.
Ilmastonmuutos ja sen seuraukset. Luonnon monimuotoisuuden katoaminen. Saasteet maalla, merellä ja ilmassa. Muovipartikkelit jopa ihmisen aivoissa. Sota, väkivalta, sorto. Ylikuluttaminen ja muu ahneus eri muodoissaan.
Aloittelin meditaatiota vuosituhannen vaihteessa, haikeana toivonani löytää syvempi mielenrauha. Ympäristöahdistusta ja muuta maailmantuskaa voi toki paeta: someen, konsertteihin, teatteriin, bilettämiseen, kirjoihin, matkusteluun, lemmikkeihin, viininmaisteluun ja satoihin muihin itseä miellyttäviin harrastuksiin. Mutta pakeneminen on vain hetkellistä - syvempää, pysyvämpää mielenrauhaa ne eivät tarjoa.
Aina voi toki yrittää muuttaa asioita. Mutta koska en ole Gandhi, Dalai Lama, Martin Luther King, Nelson Mandela enkä Greta Thunberg, vaikutukseni maailmanmenoon on vain hyttysenkakan luokkaa.
Meditaatiosta ja dharmaopinnoista alkoi löytyä avaimia siihen, miten kaltaiseni luonnonystävä ja pasifisti voi tässä maailmassa ja tässä hetkessä elää ahdistumatta ja lamaantumatta. Sitä syvempää mielenrauhaakin on vuosien vieriessä löytynyt.
Ensimmäinen oivallukseni oli, että vihasta luopuminen olisi hyvin tärkeä harppaus kohti mielenrauhaa. Ankaran henkisen uurastuksen, mietiskelyn ja ponnistelun jälkeen se onnistui neljässä kuukaudessa – ja elämä alkoi heti tuntua huikean paljon kevyemmältä. Omista mielipiteistä ei tarvitse luopua, mutta niitä voi ajatella ja ilmaista ilman vihan tunnettakin. Vihaa ei tarvita. Vihasta ei ole mitään hyötyä. Vihaan kuluvan energian voi käyttää positiivisempiin pyrintöihin.
Pelottomuuden vahvistamiseen ei normaali järkeily auttanut. Piti mennä alitajunnan kautta – Amogasiddhin mantraa resitoimalla ja luottamusta kehittämällä. Pohdiskelin karmaa, pysymättömyyttä ja kuolemaa.
Jossakin vaiheessa upekkha meditaatio alkoi vetää minua vastustamattomasti puoleensa. Tyyneyden meditaatio, viimeinen brahma-viharoiden sarjassa. Hyväksymällä todellisuuden sellaisena kuin se on, voi oivaltaa aivan uuden yhteyden itsen ja muiden välillä. Ohjeet löytyvät Kamalashilan meditaatiokirjasta.
”Vaikka emme voi tällä hetkellä auttaa ketään konkreettisesti, meidän tulisi meditoida rakkautta ja myötätuntoa jatkuvasti kuukausien ja vuosien ajan, kunnes myötätunto on erottamattomasti nivoutunut mielemme kudokseen.” Dilgo Khyentse Rimpoche
Tätä harjoitan. Ja kyllä, Trump, Putin ja Xi ovat ihmisiä hekin. Sadan vuoden kuluttua ei meitä enää ole.
Anne Vapaa
Triratnan mummomitra