Melankolinen mies kirsikkapuussa

Kirjoitukseni innoittajana ovat japanilaisen haikumestarin Kobayashi Issan (1763–1828) sanat vapaasti suomennettuna:

          Miten ihmeellistä onkaan

          olla elossa

          kirsikkapuiden kukintojen alla

Joku on joskus kuvannut minua melankoliseksi mieheksi. Luonnollisesti ensireaktioni oli vastustaa moista kuvausta, ehkäpä juuri siitä syystä, kuinka oikeaan se osui. Perusmääritelmältään melankolinen tarkoittaa mielialaltaan synkkää, alakuloista tai surumielistä. Sana on peräisin antiikin Kreikan lääketieteen neljän ruumiinnesteen opista. Antiikissa melankolia tarkoitti kirjaimellisesti mustaa sappea, jonka liikaerityksen ajateltiin tekevän ihmisestä synkän ja eristäytyvän.

Modernissa maailmassa melankolialla kuvataan ”kaunista surua”, joka on luonteeltaan sielukasta ja hieman haikeaa. Kaunis suru voi liittyä esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin tai tunnelmaan. Laajemmasta näkökulmasta elämä on arvokasta juuri siksi, että se päättyy. 

Japanissa ja Koreassa kirsikkapuiden kukinta (japaniksi sakura, koreaksi bbeot-kkot) on kevään odotettu symboli. Japanilaisessa kulttuurissa sakuran keskeisimmät merkitykset kattavat kokonaisen elämänfilosofian muutaman päivän kukintojen kautta. Hanami, kirsikankukkien katseleminen, on Japanin merkittävin vuotuinen kansanjuhla. Filosofisia teemoja ovat elämän katoavaisuus, yhteenkuuluvuus ja eron haikeus, puhtaus ja viattomuus sekä uusi alku ja toivo. Elämän hauraus on tärkein vertauskuva. Kirsikankukka kukkii viikon tai kaksi varistakseen sitten maahan täydessä loistossaan. Nykyhetken arvostaminen on tärkeää, sillä kukinta ei kestä ikuisesti. Yhteenkuuluvuuden näkökulmasta kukat yhdessä luovat myös kauneutta. Toisaalta niiden variseminen muistuttaa siitä haikeudesta, vääjäämättömistä hyvästeistä, jotka liittyvät rakkaista ihmisistä luopumiseen. Kauneus ja kuolema kulkevat käsi kädessä. 

Puhtaus ja viattomuus edustavat mielen kirkkautta ja rehellisyyttä, joita kukintojen vaaleanpunainen ja valkoinen väri kuvaavat. Kirsikkapuiden kukinta on luonnon tapa julistaa, että talven pimeys on päättynyt. Kirsikkapuiden kukat puhkeavat karuille, paljaille oksille, mikä kuvastaa uutta alkua ja toivoa. Vaikeudet ovat vain väliaikaisia, sillä elämä löytää aina tiensä takaisin. Ihmiselämän näkökulmasta olennaista on rohkeus – rohkeus kukkia, uskallus avautua ja loistaa tässä hetkessä murehtimatta liikaa tulevaisuutta.

Koreassa kirsikankukintojen uuden alun, toivon ja puhtauden kulttuurinen merkitys vaikuttaa olevan energisempi ja iloisempi kuin naapurimaassa. Korea oli Japanin miehittämänä vuosina 1910–1945, minkä jälkeen monet puut kaadettiin siirtomaavallan symbolina. Myöhemmin korealaiset toivat kukkaperinteen ja kukkajuhlat (beotkkot nori) takaisin omana juhlanaan. Kukkajuhlien tapahtumiin kuuluu katuesityksiä, musiikkia ja ruokakojuja. Kukkaperinne haluttiin erottaa Japanin vaikutuksesta. Korean kansallinen ylpeys on kuningaskirsikka, joka on peräisin Jeju-saarelta. Suomen tunnetuin kirsikkaloisto taitaa olla alkamassa Roihuvuoren Kirsikkapuistossa (https://vihreatsylit.fi/kirsikkapuisto/), jonka aloite on peräisin Helsingissä asuvalta japanilaiselta yrittäjältä Norio Tomidalta.

Melankolinen kirsikkapuu saa nähdäkseni monia myönteisiä ominaisuuksia ja tulkintoja sekä yksilö- että yhteiskuntasoilla. Esimerkiksi Korean ja Suomen historiassa ja itsenäistymisessä on mielenkiintoisia samankaltaisuuksia, kuten sijainti ja asema suurvaltojen välissä, sisällissota, kansallisen identiteetin herääminen ja varjelu sekä sotienjälkeinen talouskasvu ja koulutusteknologinen nousu. 

Yksilön näkökulmasta kirsikankukkien varisemisen kautta on mahdollista nähdä kauneutta katoavaisissa ja surullisissa asioissa. Melankolian ajatellaan olevan enemmän mielentila tai pitkäkestoinen luonteenpiirre kuin reaktiivinen taipumus johonkin yksittäiseen tapahtumaan. Melankolia mielentilana on kaunista ja arvokasta läsnäoloa tässä hetkessä samoin kuin jokaisen kirsikankukan ainutkertaisuus. Melankolia voi toimia luovuuden lähteenä, hetkenä, jossa ajatukset lakkaavat. Melankolinen ihminen pystynee syvälliseen itsetutkiskeluun ja pohdintaan, mikä voi olla olennaista myötätunnossa eli kyvyssä tunnistaa kärsimystä itsessä ja muissa ihmisissä, kääntyä kärsimystä kohti ja motivaatiossa yrittää lieventää tai ehkäistä sitä. 

Markus