Silta

Ensimmäisen sillan ylitin lapsuudessani matkalla kouluun.  Se oli rakennettu Korpijoen kapeaan salmeen Hommalan ja Virranniemen välille. Silta oli tilapäinen pukkisilta jonka kylänmiehet rakensivat hirsitelineistä ja laudoista talkootyönä kevättulvan laskettua ja purkivat syksyllä ennen kuin joki jäätyi. 

Seudulla jossa nyt asun on useita siltoja. On siltoja joiden päällä kulkevat autot tai junat, siltoja joiden yli tai ali kulkee raitiotievaunu, kävely- ja pyöräilysiltoja joiden alla virtaa Vantaanjoki. 

Kielitoimiston verkkosanakirjan mukaan silta on ”rakennelma joka johtaa liikenneväylän (vesistön, notkon, t. toisen tien)  yli.” Konkreettisen rakennelman ohella silta toimii myös kielellisenä metaforana. Kun kommunikaatiomme perustuu esimerkiksi toistemme kuuntelemiseen ja hyväksymiseen  voidaan sanoa, että rakennamme siltaa toistemme luokse tai välille. 

Silloilla kävellessäni tai niillä polkupyörää polkiessani minusta kiinnostavinta on sillan keskikohta. Silloin en ole enää siellä mistä tulin, enkä vielä siellä minne olen menossa vaan jonkinlaisessa välitilassa. Kun sitten jatkan matkaani maisemassa, jonka uskottelen tuntevani ja jopa tietäväni, huomaankin että kokemukseni ovatkin ennestään kokemattomia. Tie ja polkupyöräni ovat samat (ehkä ei aivan samat) kuin aikaisemmin, mutta minää, sitä henkilöä joka ylitti sillan pyöräillen, ei enää ole olemassa samanlaisena.  Kirjoittaessani tätä muistelen tapahtunutta. Muistelija ei ole sama minä, joka ylitti sillan. 

Miten otetaan vastaan, tarkoitan: miten otetaan vain ja ainoastaan vastaan, se mitä juuri nyt tapahtuu? Miten siitä kirjoitetaan? Voiko kokemuksista kirjoittaa mitään ilman, että kokemus josta kirjoittaa, tulee jollain tavalla syrjäytetyksi saadessaan sanallisen muodon?  

Suomentaja Tarja Roinila (1964-2020) kirjoitti esseessään Kirjoita, niin kuin siinä on: ”Toki sanatkin ovat kuin eläviä olentoja, tai taikakaluja todellisuuden luomiseen. Mutta ne ovat eri ainetta kuin niin sanottu todellisuus.” (Parnasso 6-7/2020, 36.) 

Mitä todellisuus on? Onko se mielen luonto, buddhaluonto, Todellinen olemus, Itseys, Shiva, Brahma, Vishnu (neljä hindulaisten antamaa nimeä), Jumala (kristityt), Salattu ydin (sufi-mystikot), Suuri Mieli? 

Jos tahdon kommunikoida, niin minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin kulkea pitkin  sanojen siltaa ja yrittää kirjoittaa ymmärrettävää tekstiä tai puhua ymmärrettävää puhetta. Tämä tuntuu vähän samalta asialta kuin vanheneminen. Emme voi välttyä vanhenemiselta, mutta emme myöskään sanojen käytöltä, koska ei ole muuta mahdollisuutta.  

Gambhiramati